ARGGH, brain freeze!

Jokainen teistä tietää kun syötte jäätelöä ja sitte tulee se kamala tunne......... Ihan ku "aivot jäätyis".

Mulla on ollut semmonen päänsärky koko päivän ja en enää kestä. Ulkoilukaan Iinun kanssa ei auttanu, ei sit tippaakaan!
Oon alkanu epäilee että se kamala päänsärky on lähtösin siitä, kun en oo juonu kahvia nyt parin päivän aikana ku pari hassua kuppia. Normaalisti meillä kotona on kahvia tarjolla melkeen koko ajan, ni sitä tulee sitte litkittyä pisin päivää..

Ei tästä tuu mitään.. Pakko sulkee näyttö ja nyt tutimaan, onhan koko viikonloppu töitä!

Iinuli lekurilla

Iinu pääsi siis eilen käymään ekaa kertaa meidän kanssa eläinlääkäriin. Koira on vilkas, mutta maltto sentään odotella nätisti siellä odotushuoneessa.. Onneks!

Tais vähän eläinlääkärikin säikähtää kun aukas oven ja oli kutsumaisillaan meitä sisään, totes vaan et "OHO".  Ja se oli pitkälti tätä luokkaa ku tässä kuvassa.









Miettisin vaan etteikö se ole tottunut isoihin koiriin? Pakkohan sen on, on se sentään eläinlääkäri.. Mut miks se mahto näyttää ensin niin surkeelta? :D Kyllä se sitten totes käynnin loppuun että on hyväluonteinen koira, mutta kovinkin levoton ja pentumaisen innokas. Ja tottahan se on :)

No, joka tapauksessa. Iinulla selvis että on lievä ulkokorvan tulehdus sekä lievä sidekalvon tulehdus. Onneks sentään lieviä. Nyt sitten määräiltiin että putsausta ja silmätippaa. Putsaus kaks kertaa päivässä ja s-tippoja 4krt päivässä. Onneks toi mun avokki K on kotona nyt sen verran että saa hoidettua ne silmätipat kun oon töissä.. Vähän kyllä ihmettelin sitä korvatulehdustakin, kun ei se niitä korvia niin paljoo oo ees rapsutellu. Tietty sitte ku se eläinlääkäri oli tutkiskellu ja aikas sinne "sörkkiny" ni sit alko siel vastaanotolla rapsuttelee.

Vähän oli Iineski hermostunu, ei millään meinannu lekurin antaa kattoa mitään. Varsinkaan päähän koskea. Tuntu kyl jotenki et se lääkärikin oli jollain tapaa vähän hermostunu.. No, pääasia et saatiin tarvittavat lääkkeet ja muita vikoja ei toistaseks löytyny näin tällä tarkastuksella. Niin: ja valeraskautta epäiltiin kun on nännit hieman turvoksissa.. Saa nähdä että laskeutuuko hieman vai miten käy.

Paino me sentään saatiin: n.44kg. Korkeutta ei - koska ei eläinlääkärillä ollut mittaa. Ensin se tiuhas että mihin te sitä nyt tarvittette, mitatkaa kotona. Sit se naurahti - mä pelästyin et nyt se suuttus.

Mut kyllähän me oltais se korkeus haluttu tietää, meillä ei nyt semmosta kunnon mittaa ole et sen sais mitattua, noh... Vähän pettynyt olo kun sanoin sille siitä mittaamisesta jo sillon kun aikaa varasin. Ja sillon kyllä sanottiin että juu käy..

Täytyypi laittaa hymyä naamalle että onnistuis asiat! Ja että Iinulilla parantuis korvat ja silmät. :)

Saatiin muuten tietää että ollaan jonossa yhteen rivitalokämppään, jos semmonen isompi perhe ei ota sitä niin me saadaan se. Jihuu.. Tai, mitä sitä nyt vielä juhlimaan - jos nyt enste sais sen varmuudella tietoon.
Toivotaan kuitenkin parasta!

pssst. Kaikki kuvat on weheartit.com :ista. :)

Mitä ongelmia teillä on ollut koiranne kanssa, onko jotain kroonisia tulehduksia?
Vai onko ollut täysin terveitä.. Kertokaas :)


Ja muistakaas että vapaasti saa kommentoida!

oi juhannus..

Tänään sit ihmiset onki jo lähteny suurimmaks osaks mökeilleen jonnekki huitsin nevadaan. Jollain tapaa oon helpottunu, ettei ite oo lähteny mihinkään.

Mulle juhannus ei oo moneen vuoteen enää ollu mikään sen kummallisempi viikonloppu kun muutkaan viikonloput. Ainut, mikä on jääny, on grilliruoka. Sitä on PAKKO saada. Onneks on sentään sukulaisia, jotka juhannukseks pyytää ain syömään.. Itse en oo tosiaan mikään ruokataitaja, joten jätän sen helposti muille.. :)

Harvemmin mua oikeestaan enää kiinnostaa paljoakaan mitkään juhlapyhät. Nykyään kun töitäki tekee, ni ei sen niin väliä, työpäivä silti saattaa olla samanlainen oli sitte arki tai pyhä. Joulut ja uudetvuodetki ku on töissä ni eipä se niin hassummalta tunnu.

Viime jouluna tuli oltua iltavuorossa töissä (13-21) ni eipä sitä paljoa mitään jaksa sen jälkeen enää tehdä. Äitikin kun on vielä työelämässä, oli sekin aamuvuorossa, joten ei tullu sielläkään käytyä. Meille joulu ei enää niinkään oo tärkee muutakun sen suhteen että oltais yhdessä. Lahjat on vähentyny iän myötä tottakai, ja enää ei muu merkitse kun läheisten ihmisten kanssa olo. Nä on niitä juhlapyhiä toisaalta, jolloin tulee nähtyä niitäkin sukulaisia joita ei välttämättä niinkään usein nää. Mikä on taas toisaalta piristävää ja mukavaakin sen synkän ja kylmän talven keskelle.

Juhannus merkkaa nykyään ulkona istumista aamuyöhön asti, hyttystenpuremia keskellä ei mitään, sekä tottakai sitä ryyppäämistä. Tyhmemmäks sitä vaan muuttuu ku on jonku ryhmärämän kanssa liikentees.. Joka vuos joku tutuista on ajanu korttinsa pois rattijuopumuksesta, onnettomuudesta tai muuten vaan jollain tapaa omasta tyhmyydestä. Tai sitte näitä haavereita ku joku on vetäny puukolla sormeen, toinen taas kirveellä käteen, kolmas kaatunu kännipäissään rappusis ja aina on joku paikka auki..

Asutaan aika lähellä palolaitosta, ihme ettei sieltä oo mitään hälytystä käyny. Nyt kuitenki soi tuolla ambulanssien sireenit, ketä siellä nyt on taas ittensä telonu..

Silti, juhannus on myös sitä aikaa ku ihmiset jaksaa pitää toisiin yhteyttä ja kerätä isomman porukan mökille viettämään laatuaikaa yhdessä. Ja sehän on hienoa, sielläkin varmasti on joitakin uusia tuttavuuksia, tai vanhoja joihin ei enää välttämättä pidä niinkään yhteyttä.

Älkää siis laittako aivoja narikkaan ;) ja hyvää jussia!

Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo... Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo...

Tuli tossa eilen sitten oltua koirien kanssa illemmalla pidemmälläkin lenkillä.. Mentiin nimittäin rämpimään meijän lähimettään. :) Onneks ei sentään ollu hyttysiä siellä kun tuli viihdyttyä niin viileessä kauemminkin. Nättiä oli ittekki tiirailla kun se on vähän korkeemmalla semmosen kallion päällä ja sinne sitte vähän

auringonpaistettakin illalla pilkotti. 

Ennen lenkkiä tuli otettuu muutama sivukuva että voidaan katsoa vähän jos syntyy jonkinnäköstä tulosta ja että saatais kans kasvattajalle vähän infoa et millaselta koira nyt näyttää. :)

Vas. Iines kuuntelee kun kuulus jotain ihme paukahduksia läheltä, hetken sentään maltto paikallaan pysyä.

Oik. taas kokeillaan vähän et mites koira istuu ja pysyy paikoillaan, hyvinhän se meni, nätisti kattooki vielä et koska mahtaa saada luvan liikkua :)

Metässä oli niin paljon kivoja hajuja!

Nyt alko sitten juhannus.. No, miten sen nyt ottaa. Täällähän me pikku "perheen" kesken ollaankin, kun mun työt estää lähtemästä ainakin pe ja la mihinkään.. Oon siis päivystyspuhelimen ääressä. Jos ei soittoja tuu ni voihan sitä lauantaina päivällä lähteä johonkin käymään ku vuoro loppuu.

Huomenna sitten ehkä koirapuistoilemaan ? Ois kiva et koirat näkis myös muita. Tääl harvemmin tulee vastaan muita koiria, vaiks samas kerrostalossaki asuu useempi koira, kumma kyl...

Alkaa jo pikkuhiljaa uni painaa päälle kun iltavuorostaki kotiuduin puol kymmenen pintaan. Koirilla riittää sit taas senki edestä energiaa, ku ei millään meinaa pysyy paikallaan vaiks tuliki tänään myös tehtyä pidempi lenkki! No, ne vaan tykkää leikkiä. :)

Paljon ei eilen saanu kuvia otettuu kun siellä mettässä on ne polut aika ahtaita ja tuli paljonki käveltyä.. Pitäis toi uus kamerakin saada vaihtoon, ku on semmonen jo kiikarissa. Mihin sitten tä vanha? Joku sais ostaa pois. Peruskamera mut hyväs kunnossa. Canon coolpix, eipä semmonen uutenakaan nykyään paljon maksa mut mitäpä mä sillä teen sit ku se uus on..

Näin tällä kertaa!

Näin ekaa kertaa..

Heellou! Mulla on joskus aikasemmin ollut blogi, mut se on joskus jäänyt unholaan. Nyt sitten lähti ajatus uudestaan käyntiin kun tätä hullunmyllyä vaan jatkuu!

Eli olen siis 19-vuotias nainen Varsinais-Suomesta. Omistan hurmaavan tanskandoggineiti Iineksen sekä maatiaskissa Jalmarin (tutummin Jallu). Samassa taloudessa asuu vielä avokkini sekarotuinen narttukoira.

Iines on vielä tuore tapaus tässä huushollissa. Hyvin se on tullu toimeen kaikkien kanssa, niin koirien ku ihmistenkin. Vähän on vaan tullu huomattua, ettei koira oikeen osaa mitään muuta kun kävellä hihnan päässä!
Pikkuhiljaa se tästä lähtee, mutta harmittaa kun ei näin ihanasta koirasta oo oikeen saatu mitään sen ihmeempää irti. Käskyllä kyllä istuu, mutta seki vaan jos huvittaa.

Kumma ajatella taas että uutta koiraa kouluttamaan, mutta onneks on vielä suht nuori et mahdollisuuksiakin on. Hyvä et koira on niin hellyydenkipeä ja kokoajan ihmisten seurassa, että vois kuvitella sen yhteyden kohtaavankin ja sais irti sen kuuntelevan dogin.

Ensimmäisiä ongelmia joita haluan pois, on se että hyppii välillä herkästi. Juu, onhan se totta että se on pentu, mutta kyl sen pitää oppia että se on jo sen verran isokokonen että se sattuu jos se hyppii ja osuu tassun kans pahasti... Kyllähän näinki voi käydä. Nätisti se ulkona muuten kulkee hihnan päässä - ei vedä - sehän on tärkeetä noin isokokosella koiralla kuitenkin.

No, sitten on tämä meidän katti. Jallu on myös seurankipee elukka, niinku vähän kaikki taitaa täällä olla! Sillon ku Jallu meille tuli oli ensimmäinen reaktio se, että miten kissa osaakaan kehrätä niin kovaäänisesti kun tämä. Hassua, mut kyl siihenkin ajanmittaan tottuu.

Asutaan avokin kanssa yhdessä, nyt n. puol vuotta. Virallisestihan ei niinkään kauaa, mutta tänne syrjäkylille mä juutuin... :) Muutto on kyllä vielä edessä, toivottavasti rivitaloasuntoon ni ois koirillakin kivempi olla. Rivitaloa me ollaan koitettu kyl kattoakki. Toistaiseksi se asuntoasia on vähän hakusessa. Kyllähän se vaikuttaa, et on näitä eläimiä ja vielä kolmin kappalein. No, aikaahan tässä vaan tarvittais enemmän kun haluttais vielä tietyltä paikkakunnalta ja tuntuu et ne asunnot on jossain kiven alla.

Katotaan mitä ens kerralla keksin, tässä siis hieman taustatietoja! :)